Kirosäkeet

Sammutin herätyksen, käänsin kylkeä.
Nousin taas tunnin myöhemmin kuin suunnittelin.
Tänään vaan tunnin koska en saanut olla myöhässä. Lääkäri.
Astun ulos ulko ovesta ja sytytän tupakan. Kirpeä pakkanen iskeytyi kasvoilleni.

Olin istunut hänen huoneensa edessä jo 10 minuuttia, kun hän vasta saapui töihin.
Odotin vielä 10 lisää kunnes hän kutsui minut sisään.
Lääkärilläni on tummat piirteet ja silmät, jotka tunkeutuvat mieleesi. Turha yrittää valehdella, hän tietää.
Ensimmäinen kysymys: "Mitä sinä täällä teet?". No siinä selittelin kuinka Peijaksesta oltiin käsketty hänelle varata uusi aika ja että hänen pitäisi nyt antaa minulle lähete jatkohoitoon.
Hän katsoo minua läpitunkevilla silmillään miettien.
Ei tämän näin pitänyt mennä.

Olin paljastanut hänen ilkeän juonensa. Hän soittaa Peijakseen: "Viime viikon perjantaina laitoin teille tytön sinne psykiatriselle lähetteellä, nyt hän on taas täällä. Onko tämä joku teidän käytäntönne? Hänen BDI:insä oli 42. Hän ei kuulu avohoitoon saati sitten tänne terveyskeskukseenkaan."
Lähettämällä minut Peijakseen hän yritti saada minut osastolle. Hän luuli, että siellä psykiatri olisi minut suostutellut jäämään sinne.
Näin ei käynyt. He lähettivät minut takaisin omalääkärini kiusaksi. No hän pallotti minut nyt terveyskeskuksen psykiatrille.
"Musita, että jos sinulle tulee itsetuhoisia ajatuksia niin voit aina mennä Peijaksen päivystykseen se on auki 24/7, tärkeintä on , ettet itsellesi ala tehdä mitään".
Hän työntää käteeni lapun jossa lukee psykiatrin ajanvaraus numero ja luo minuun vielä viimeisen katseen. Hänen silmistään näkyy sääli minua kohtaan.
En tarvitse sääliä, varsinkaan häneltä.