Aina on niin hankalaa nousta ylös.Tiedän, että tänään pakko nousta ajoissa ja lähteä kouluun. Herään kuudelta, sammutan herätyksen ja käännän kylkeä. Nukuin taas 14 tuntia.
Huomenna taas lääkäriin. Ei jaksaisi ei tahtoisi ei huvittaisi.
Haluaisin vaan olla. Istua sängylläni ja tuijottaa seinää niin kuin olen niin monet vuodet tehnyt.
Varmaan tappaisin itseni jos se merkitsisi mitään.
Minulla ei ole takeita, että asiat olisivat ikinä paremmin kuin nyt. En vaan halua sitä tuskaa läheisilleni, muuten olisin jo monet kerrat menny.
Törmäsiin taas entiseen poikaystävääni.
Tähän joka yritti tappaa itsensä kun olin paikalla.
Tähän joka sai minut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi suuttuessaan ja hakatessaan minua.
En vieläkään voi kohdata häntä. Kun huomasin hänet kadulla, juksian. Lujaa. Tuntuu, että psyykkeeni ei kestö enää monia tuollaisia kohtaamisia.
Ja vielä kun kukaan ei ymmärrä miten paljon asia minua satuttaa.
Haluan vaan mennä takaisin nukkumaan.
1 kommentti:
Nimenomaan! :D
Älä kultapieni vaivu masennukseen. Koita ajatella, että pohjalta pääsee vain ylöspäin (Älä ymmärrä väärin, en tarkoita että oisit ihan pohjalla. Toi on vaan tommonen jotenkin osuva sanonta) ja vaikeuksien kautta vahvistuu. Saattaa kuulostaa pelkältä kliseiseltä sanahelinältä, mutta mulla se on auttanut, joten ajattelin että siitä voisi olla apua sullekkin.
Voimahaleja<3
Lähetä kommentti