sunnuntai 7. helmikuuta 2010

It's not easy facin' up when your whole world is black

Jos oloani pitäisi kuvailla yhdellä sanalla se olisi: Zombi.

Vaikka lääkitys ei ole vielä alkanut täysin vaikuttaa on jotenkin turtuneempi olo kuin ennen.
Hyvä.
Väsyttää aivan jäätävän paljon ihan sama kuinka paljon nukun.
Edellisyönä nukuin helposti sen 14 tuntia ja viimeyönä tuli taas se 10 täyteen.
Ja vieläkin olen väsynyt.

Yhtä asiaa en vieläkään ymmärrä.
Miksi määrätä minulle lääkkeitä joissa 2 ensimmäisen viikon aikana sivuvaikutuksena itsetuhoisuuden lisääntyminen.
Olen itsetuhoinen jo muutenkin.
Noh, väliäkös sillä tässä vaiheessa.

Ja edelleen ongelmallista jutella poikakaverille asioista.
Hänkin sai vasta tällä viikolla tietää, että syön lääkkeitä.
Hän tietää, että minulla on paha olla, mutta ei kuinka paha oloni oikeasti on. En uskalla kertoa. En halua, että hän näkee että olen "viallinen".
Ehkä joku päivä hän näkee sen.

Huomenna taas kouluun. Ei jaksaisi. Koeviikko ja arvatkaapa vaan olenko lukenut. En.
Ja huomenna pitää myös soittaa taas terveyskeskukseen varaamaan uutta aikaa. En haluaisi tehdä sitä koska sain jo lääkkeet niin voisin luistaa psykiatrin istunnoilta, mutta pakkohan minun on joskus reseptit uusia ja en usko, että pelkät lääkkeet auttavat minua pitkällä tähtäimellä.
Saanhan sitten nähdä miten hankalaa minun on puhua asioistani.
Tähän asti tämä blogi on ollut minulle "pakopaikka" jossa voin rehellisesti kertoa asioita itsestäni.
"I just want to fly away"

3 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Saanko kysyä että mitä lääkkeitä sulle on määrätty? Kun ite alotin popsimaan pillereitä, ni ihmettelin kanssa noita sivuvaikutuksia, joita olivat mm itsetuhoisuus ja itsemurhaalttius..

Mulla oli sama tilanne ja neuvoisin että kannattaa kertoa poikaystävälles lääkityksestä. Se saa kuitenkin jossain vaiheessa tietää siitä, eikä varmaan hyppisi riemusta kun olisit salaillu siltä tommosta. Toki ymmärrän ettet haluis kertoa, en mäkään aluksi halunnut. Kun kuitenkin kerroin mun poikaystävälle syöväni pahaan oloon pillereitä, se halasi mua ja sano että ei se sen tunteita mua kohtaan miksikään muuta ja kurjaa että mulla on niin paha olla.

Oivoi, anteeksi sekava romaani. Tsemppiä<3

Leena kirjoitti...

Aai okei, mulla on jotain eri lääkkeitä. Hui 16 kiloa on ihan valtava määrä! :o

No hyvä että hän tietää. Aivan, toki. Tervettähän se, ei siinä mitään. Mut terveys on loppujan lopuks aika suhteellista ;D

Kelvoton kirjoitti...

On aika vaikea löytää lääke, joka ei aluksi aiheuttaisi itsetuhoisuutta. Ja sehän johtuu vaan siitä, kun lääkkeet alkavat useimmiten vaikuttaa vasta parin viikon kuluttua, joten aluksi niillä ei ole tehoa joten itsetuhoisuutta on niin kuin ennenkin.

Ja kyllä, mirta lihottaa.