Melt My Heart To Stone

Tänään ajattelin sitä ensimmäistä kertaa tosisaani.
Lähtemistä.
Olen yrittänyt hukuttaa murheeni alkoholiin.
Viime viikonloppu ei ollut poikkeus.
Vedin hirveän määrän viinaa baarissa.
Olin nniin humalassa, että kaaduin baarin pihalla kirjaimellisesti naamalleni asfaltille saaden mojovan repeämän huuleeni. Sen jälkeen soitin exälleni (siis tälle jonka kanssa hetki sitten seurustelin ja joka noin pari viikkoa sitten jätti minut) ja raahasin hänet meille yöksi.
Hävettää.
Kaduttaa.änään olisin sen tehnyt.
Minusta tuntuu niin pahalta, etten sitä mvoi edes selittää. Ja pahinta on juuri se, etten kellekkään sitä osaa selittää.
Lääkärit jaksavat lupailla, että kaikki paranee.
Viimeksi tuplasivat lääke annokseni.
Mutta ei mikään parane.

Meinasin tänään hakea apteekista loput lääkkeistäni ja huuhtoa ne alas viinalla.
Olisinkin, mutta tajusin että reseptissäni ei enää ollut lääkkeitä jotan kävin vain uusimassa sen ja ensi viikon maanantaina uusi yritys.
Nyt vaan tuntuu, että minun on pakko päästä pois.
En jaksa enää yhtään tyhjää päivää.
Tuntuu vaan, että jos nyt tappaisin itseni, voisi exäni liittää sen itseensä.
Olen jo muutaman kerran "vihjannut" asiasta, mutta aina sen jälkeen sanonut, etten oikeasti sitä tekisi. En halua aiheuttaa hänelle sitä tuskaa, ei hän mitään väärää ole tehnyt.
Mutta pitäisikö minun muiden ihmisten takia jäädä tänne kiduttamaan itseäni?