I miss you so.Kaipaan itseäni.
Tuntuu itsekkäältä sanoa niin , mutta se on totta. Kaipaan sitä tyttöä, joka oli aina iloinen ja jaksoi aina uskoa tulevaan.
Nyt olen vain varjo siitä mitä joskus olin ja se on surullista.
En ole pitkään aikaan itkenyt.Olen ollut niin surullinen, että en ole pystynyt siihen.
Tänään itkin.
Muuten siinä ei olisi mitään huomioimisen arvoista, mutta itkin jonkun muun nähden.
Kerroin hänelle tuskastani. Hän ymmärtää. Hän on myös kokenut paljon elämässään.
Hassuinta kaikessa on, että olin vaan tupakalla kyseisen henkilön kanssa.
Emme edes tunne kovin hyvin.
Hän katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: "Miksi sinusta tuntuu noin pahalta?"
En ollut aiemmin edes puhunut asiasta hänelle, hän ei tiedä mitään minusta tai ongelmistani.
Kun kuulin hänen sanansa purskahdin itkuun, jotenkin hän näki minusta niin paljon.
Olin juuri aiemmin aamulla ajatellut ottaa yliannostuksen lääkkeitä. Minulla oli kaikki pillerini mukana laukussani, kerroin hänelle.
Hän sanoi:
"Olet niin arvokas"
1 kommentti:
anteeksi etten ole vastannut sinun kommennttisi, mut siitä osastosta.. ei se nyt niin kamala paikka olllut ku eka ajattelin, sain sieltä apua joihinkin tiettyihin asioihin, mut jotkut asiat vaa huonontu siel ollessa, en kuitenkaan voi sanoa ettei sun kannattaisi sinne mennä.. :)
Lähetä kommentti