Olen virhe joita tapahtuu

I miss you so.

Kaipaan itseäni.
Tuntuu itsekkäältä sanoa niin , mutta se on totta. Kaipaan sitä tyttöä, joka oli aina iloinen ja jaksoi aina uskoa tulevaan.
Nyt olen vain varjo siitä mitä joskus olin ja se on surullista.

En ole pitkään aikaan itkenyt.Olen ollut niin surullinen, että en ole pystynyt siihen.
Tänään itkin.

Muuten siinä ei olisi mitään huomioimisen arvoista, mutta itkin jonkun muun nähden.
Kerroin hänelle tuskastani. Hän ymmärtää. Hän on myös kokenut paljon elämässään.

Hassuinta kaikessa on, että olin vaan tupakalla kyseisen henkilön kanssa.
Emme edes tunne kovin hyvin.
Hän katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: "Miksi sinusta tuntuu noin pahalta?"
En ollut aiemmin edes puhunut asiasta hänelle, hän ei tiedä mitään minusta tai ongelmistani.
Kun kuulin hänen sanansa purskahdin itkuun, jotenkin hän näki minusta niin paljon.

Olin juuri aiemmin aamulla ajatellut ottaa yliannostuksen lääkkeitä. Minulla oli kaikki pillerini mukana laukussani, kerroin hänelle.
Hän sanoi:

"Olet niin arvokas"

One day I'll fly away

Olen väsynyt.
Olen joka päivä herännyt yhden aikaan päivällä ja silti en jaksa nousta ylös.
Viime viikolla jäin kiinni huumeseulassa huumeiden käytöstä.
Ennen olisin panikoinut tai jättänyt menemättä sinne, mutta nyt tuntuu että ei sillä niin väliä ole. Tiesin jääväni kiinni.
Huomenna joudun Nuorisoasemalle keskustelemaan päihteiden käytöstäni. Minulla on ollut 4 päivän ryyppy putkia ja käytän huumeita. Ehkä apu on ihan tervetullutta.
Tuntuu vaan, että kaikki on nykyään liikaa minulle. Se on taakka jota en enää kovin kauaa jaksa kantaa mukanani.
Tuntuu myös, että lääkkeeni eivät auta. En tunne mitään eroa olossani, vaikka olen jo monta kuukautta niitä syönyt. Tuntuu, että mistään ei ole enää apua. Olen jo liian syvällä...

There's More To Life Than This

Olo edellen karmea.
Sain uudet lääkkeet, joissa hyvänä puolena ruokahalun väheneminen.
Eli voin olla koko päivän syömättä eikä minun tee edes mieli syödä. Kolme kiloa tähän mennessä pudonnut.
Eilen minulta otettiin labrat, eli verikokeet ja huume seula.
Seula ei varmasti mene läpi.

Taidanpa ottaa torkut ennen töihin menoa...

Melt My Heart To Stone

Tänään ajattelin sitä ensimmäistä kertaa tosisaani.
Lähtemistä.
Olen yrittänyt hukuttaa murheeni alkoholiin.
Viime viikonloppu ei ollut poikkeus.
Vedin hirveän määrän viinaa baarissa.
Olin nniin humalassa, että kaaduin baarin pihalla kirjaimellisesti naamalleni asfaltille saaden mojovan repeämän huuleeni. Sen jälkeen soitin exälleni (siis tälle jonka kanssa hetki sitten seurustelin ja joka noin pari viikkoa sitten jätti minut) ja raahasin hänet meille yöksi.
Hävettää.
Kaduttaa.änään olisin sen tehnyt.
Minusta tuntuu niin pahalta, etten sitä mvoi edes selittää. Ja pahinta on juuri se, etten kellekkään sitä osaa selittää.
Lääkärit jaksavat lupailla, että kaikki paranee.
Viimeksi tuplasivat lääke annokseni.
Mutta ei mikään parane.

Meinasin tänään hakea apteekista loput lääkkeistäni ja huuhtoa ne alas viinalla.
Olisinkin, mutta tajusin että reseptissäni ei enää ollut lääkkeitä jotan kävin vain uusimassa sen ja ensi viikon maanantaina uusi yritys.
Nyt vaan tuntuu, että minun on pakko päästä pois.
En jaksa enää yhtään tyhjää päivää.
Tuntuu vaan, että jos nyt tappaisin itseni, voisi exäni liittää sen itseensä.
Olen jo muutaman kerran "vihjannut" asiasta, mutta aina sen jälkeen sanonut, etten oikeasti sitä tekisi. En halua aiheuttaa hänelle sitä tuskaa, ei hän mitään väärää ole tehnyt.
Mutta pitäisikö minun muiden ihmisten takia jäädä tänne kiduttamaan itseäni?