Now life has killed the dream I dreamed

Taas joulu tulossa.
Ruokaa, ruokaa ja ruokaa.
Ja kesällä pitäisi lähteä kavereiden kanssa bulgariaan, olisi kiva, että voisi siellä käyttää bikineitä.
Jotenkin epäilen asiaa. Perun varmaan koko homman.
Jos kesäksi saisi vielä vähän päälle 5 kiloa pois niin olisin kohtalaisen iloinen.
Nytkin on kyllä ollut mukavaa huomata, että vaatteeni alkavat käydä isoiksi :D
Aina positiivista.
Nyt vaan tuo keli aika huono urheiluun :( vihaan kylmää.
No jos vaa alan taas ottaa tavaksi kävellä joka paikkaan. Eli asemalle ja jos kavereille menee käymään. Ei busseja enää.
Ja nyt alkaa myös ahdistaa.
Yksi tyyppi on oikesti nyt "ihastunut" minuun.
Tänään pitäisi kyseisen henkilön kanssa mennä elokuviin.
En tiedä miten voisin olla parisuhteessa jonkun kanssa jos en jaksa hetkittäin olla samassa huoneessa edes itseni kanssa.
Ja itseasiassa minäkin ehkä tykkään kyseisestä henkilöstä.
Pitää varmaan tehdä hänelle selväksi, että ei tämä tule toimimaan ennen kuin hän luulee liikoja. En jaksa enää herätellä ihmisissä turhia toiveita.
No vielä se 5 kiloa pois niin elämästä tulee siedettävämpää.
Näin yritän jaksaa ajatella, vaikka sisimmässäni tiedän ettei se riitä. Mikään ei enää riitä.

Baby, some things never change

"When youre close to tears remember

Some day itll all be over

One day were gonna get so high

And though its darker than december

Whats ahead is a different colour

One day were gonna get so high"

Tänään olen joutunut muistelemaan menneitä.

Ennen olin aina iloinen, ystävällinen ja kaikin puolin hauskaa seuraa.

Nyt kun katson mitä on jäljellä...

Olen aina tosi äksy, väsynyt ja kaikin puolin huonoa seuraa.

Ja kaikki asiat, mitä menneisyydessäni on tapahtunut.

Joskus tuntuu että enkö ole jo saanut omaa osaani surusta?

Ja näistä asioista on vaikea puhua kenellekkään.

Jopa vaikea kirjoittaa.

Siis pari vuotta sitten silloinen poikaystäväni yritti tappaa itsensä, minun ollessa paikalla.

Nykyään syyttää minua koko asiasta ja samalla vannoo rakkauttaan minulle.

Hän oli siis tuon tapahtuman jälkeen pari kuukautta koomassa ja nyt pikku hiljaa kuntoutunut, mutta minulle se henkilö jonka kanssa seurustelin ja josta todella välitin on kuollut.

Luulin ennen että olen erittäin vahva ja mikään ei voi satuttaa minua.

Mutta kun joutuu todistamaan selllaista tapahtumaa jonka minä näin.

Minä jouduin soittamaan hänelle ambulanssin.
Tunsin itseni vaan niin avuttomaksi koko tilanteessa.

Ja se tunne on jäänyt.

Yritän kontrolloida elämääni ruoan avulla.

Tänään tuli syötyä kunnolla ensimmäiseen kertaan pariin viikkoon.

Tuntuu että lihoin 100 kiloa.

Kaikki kaveritkin ovat kadonneet , joiden kanssa minulla oli joskus niiiin hauskaa.

Pari ystävää jäljellä, mutta eivät hekään varmaan loputtomasti sekoilujani jaksa katsella.

Haluaisin vaan joskus luovuttaa, antaa olla.

Ja se pelottaa minua.

En halua kuolla, mutta mitä minulla on täälläkään enää jäljellä?

The Fashion Disease

Ja tänään taas pääsimme tähän aiheeseen koulussa.

Miten anoreksia on muotia ja on niin "cool" sairastaa sitä.

Huvitti huutaa luokassa, että "On se joo todella muodikasta ja kivaa kun aina kun katsoo peiliin alkaa oksettaa ja vaikka olisi kuinka nälkä ei voi syödä."

Onhan se osittain kyllä totta, että nykyinen kauneus ihanne antaa ymmärtää, että pitää olla laiha, muuten ei ole kaunis. Mutta nuo "muoti" anorektikot yleensä luovuttavat parin viikon sisällä kun tajuavat että ei tämä ole kivaa.

Minä taas en pysty enää lopettaaan.

Välillä minulla on kausia jolloin yritän lopettaa tämän ruuan kanssa pelleilyn, mutta en kestä paria viikkoa pidempään. Huomaan heti lihovani.

Viimeksi kun yritin alkaa syömään terveellisesti. Siis normaaleja määriä ja terveellistä ruokaa päädyin taas pikku hiljaa samaan vanhaan kaavaani eli aloin pienentää ja pienentää annoskokoja ja lopulta jättää aterioita väliin. Ja hups olen taas vanhassa ruoka mallissani.

Ei tämä muoti sairaus lähde minusta kulumallakaan.

Tänään ruokailu pysynyt hyvin kurissa, mutta aivan järjetön pääkipu. en tiedä miksi. Olen napsinut kipulääkkeitä pitkin päivää, mutta ei mikään auta. Ehkä huomenna olo olisi jo vähän parempi...

Carve your name into my arm

Neljä kiloa kevyenpänä palaan bloggaamaan.
Ei tunnu yhtään laihemmalta, vaan ainoastaan tyhjemmältä.

Kariutuneet, kivuliaat ihmissuhteet.

Ihmisten ilkeät, ajattelemattomat sanat.

Oma ulkoinen iloisuuteni...

Kaikki ihan liikaa.

Aamuisin haluaisin vaan jäädä sänkyyn makaamaan. En halua mennä kouluun. En halua nähdä "ystäviäni". Olen väsynyt.

Ainut hyvä puoli tässä on, että se on helpompaa kuin ennen.

Syön koulussa yleensä salaattia ja illalla kun pääsen kotiin yritän syödä jotain pientä.

Vaikkapa nuudeleita niin kuin tänään (90kcal) Sain puolet alas, sitten olin niin täynnä että en jaksanut enää. Ja nyt pari tuntia myöhemmin, ei edelleenkään nälkä.

Eli ei hirveästi tarvitse painia nälän kanssa.

En enää ikinä halua kuulla sanaakaan siitä, miten en ole "tarpeeksi laiha" tai miten "rasvaprosenttini on liian iso". En enää ikinä. Kohta ei tarvitsekkaan...

Kun psykologi kysyy minulta ajattelenko ikinä itsemurhaa, voin vastata:

"Koko ajan". Koko maailmani pyörii syömättömyyden ympärillä ja hidas itsemurha, sitähän tämä on.

Do you know what it's like to feel ugly all the time?

Tuntuu etten enää voi taistella pääni ääniä vastaan. Aina kun syön tunnen mieletöntä syyllisyyttä, ihan niin kuin joku pääni sisällä huutaisi minulle: "Et ole tarpeeksi hyvä syömään, et ansaitse sitä!".
Pikku hiljaa alan itsekkin uskoa tuota ääntä.
En ole tarpeeksi hyvä, laiha, kaunis, mitään.
Pahinta on, että en pysty kertomaan siitä kenellekkään.
"Enää 15 kiloa ja olen onnellinen"

All of the guys will want you

Äh eilen en ajatellut ja söin.

En paljoa, ehkä 400 kaloria.

Sen jälkeen lähdin rulla luistelemaan sykemittarini kanssa ja kulutin 400 kaloria, jonka jälkeen lähdin vielä kaverilleni pyörällä.

En uskalla punnita itseäni pelkään että tuo vahinko syöminen lihotti minua ainakin 2 kiloa. Tiedän, että se ei ole mahdollista, mutta tuntuu siltä. Tänään en syö!

Tankkaan vaan kahvia, kahvia ja kahvia.

Minun pitää koko ajan kehittää itselleni tekemistä etten ala syömään. Eilen illalla aloin pitkästä aikaa päivittämään "thinspiration kansiotani". Leikkelen kaikista lehdistä esim. cosmoista yms. kuvia laihoista ihmisistä, liimailen niitä paperille ja laitan kansiooni. Jokaisesta kuvasta kirjoitan miksi tykkään juuri siitä kuvasta(esim. jalat tai solisluut). On sentään jotaäksikin illaksi riittää leikkelemistä. Minulla on nimittäin tonneittaín vanhoja lehtiä jotka pitää vielä selata läpi. Nyt vaatteet päälle ja ulos, ihana ilma.
LÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKI

Hunger is your friend and it won't betray you like food

Kohta pitää syödä.
Olen tehnyt itselleni aikataulun, ennen kello kahta päivällä en saa syödä mitään. Kahvia ja teetä saan juoda. Kahden aikaan syön n. 100 kaloria. Päivällä saan juoda vaan kahvia (mustana ofc.), light limuja (joita yritän kyllä välttää), teetä ja vettä.
Illalla kello yhdeksän aikaan saan syödä noin 200 kaloria.
Hyvä puoli tässä järjestelyssä on, että yritän päivät olla pois kotoa, koska meillä on ruoka noin viiden aikaan eli vältyn siltä jos en vaan ole kotona. Kun illalla tulen kotiin niin voin syödä mitä itse haluan ilman muiden valvontaa. Eli kalorit pysyvät kurissa. Viikonloput vaan pelottavat, silloin olen joka tapauksessa ainakin yhdellä lämpimällä aterialla kotona. No liikuntaa liikuntaa.
Ja kello tulee nyt kaksi, joten suuntaan syömään vaikkapa hmm. tonnikalaa...

If you can name one reason to be fat, i'll name a million and one to be thin

Eilen alle 500 kaloria alle, Tänään alle 300.
Ihmiset kyselevät että enkö halua elää?
Miksi hankin itselleni tahallisesti sairauden johon voi kuolla?
Viimeksi kun psykologini kysyi nuo kysymykset vastasin kylmästi: "Mielummin kuolen kuin elän lihavana."
Voitte kuvitella miten hänen ilmeensä vääntyi.
Omani ei muuttunut. Tuijjotin rumaa taulua vastapäisellä seinällä.
Mutta se on totuus. Joskus tuntuu että kaikki kaatuu päälleni, mutta ollaanhan sitä jo tänne asti selvitty miksi luovuttaisin nyt?

People who eat are selfish and unrealistic

Paino harteiltani putosi.

Otin lopptilin töistä, eli ei enää ylimääräistä ruokaa.

Hankalaa olla syömättä kun on kokkina.

Vaikka ei mitään kunnolla söisikään niin kaikkea pitää

aina maistella. Ei enää koskaan.

Nyt kun olen taas tyhjän panttina voin omistaa

elämäni Analle. Voin surffailla kaikki päivät pro-anoreksia

sivuilla ja etsiä thinspiration kuvia.

Mahtava elämä.

Tänään olen juonut kahvia ja kohta menen keittämään lisää.

Aineenvaihdunta tökkii.

Ja sitten vielä pari tupakkaa niin nälkäkin katoaa.

Hassua että voi olla nälkä puoli kymmeneltä aamulla.

Toisaalta heräsin jo viidelta niin on tässä jo hetki oltu liikkeellä.

Ja eilen subilta tuli uusinta siitä pro-anoreksiasta.

nyt tuntuu että taas anoreksia palstoille tulee lisää nuoria nähtyään tuon dokumentin. Ainakin minua nuo dokumentit enemmän inspiroivat kuin "pelottavat" vaikka niissä yritetäänkin anoreksian vaaroista kertoa niin itse nään vain ne tytöt jotka näännyttävät itseään.

Tänään tavoite syödä alle 300 kaloria niin saan hyvän startin tähän viikkoon. Juhannus vaan pelottaa. En voi juoda alkoholia. Siiä on järjettömästi kaloreita. Eikä grilliruokaa minulle tänä kesänä kiitos!

Inner beauty is for fat people.

Does this hairspray make me look fat?

Ruoka, ruoka, ruoka, ruoka.

Elämä pyörii sen ympärillä.
No lähden ihan kohta ulos vähän kuntoilemaa.

Jos vaikka saisi pari kaloria poltettua.

Enkä eilen joutunut mummolaan syömään.

Lähdin taktisesti helsinkiin elokuviin.

Sinäänsä tuntuu pahalta, koska en isovanhempiani

kohinkaa usein nää, mutta tätä se teettää.

Tänäänkin evakoidun kotoa ennen kuin äiti tulee

että en joudu syömään.

Ei minulla ole edes nälkä.

Keitän kohta kahvia ja syön jotain "omista ruoistani".

Oikeastaan kaiki mitä syön on itse ostamaani.

Löysin esim. pari päivää sitten kasviskeittoja joissa on 20 kaloria

annoksessa eli aikas vähän. Kelpaa minulle.

Ja mielummin syön lämmintä ruokaa kuin jonkun omenan.

Ulkoilma kutsuu.

Do you know the way it feels

Vittu 400 grammaa. Luulin et paino ois pudonnu enemmän.

Ajattelin äsken syödä. Tein nuudeleita. Niissä oli vähän kaloreita ja olisi että olisin syönyt vaan ne tänään. Otin kaksi haarukallista, meinasin oksentaa ja heitin ne roskiin. Ei minulla ole nälkä.

Parempi vaan olla syömättä etten liho lisää.

Tänään illalla pitäisi mennä mummolaan kahville. Yritän olla menemättä koska mummola tarkoittaa pullaa, keksejä, kakkua yms. En voi mennä sinne ja olla syömättä koska jos en syö mummo varmaa tunkee herkut suuhuni. eli ei kiitos. Kävin taas eilen ihan huvin vuoksi suomi24:sen anoreksia keskustelu palstalla.

Se on kuivunut aika hyvin kokoon. Ei sinne oikein kukaan enää paljon mitään ole kirjoitellut, paria "Kuinka monta kaloria pitäisi syödä päivässä" lukuunottamatta. Siellä on ihanaa katsoa niitä "ana" tyttöjä jotka luulevat laihtuvansa jos syövät 1500 kaloria päivässä. Itse tällä hetkellä pysyn reilusta alle 500. No ehkä jos kuntoilee järkyttävän paljon tuo 1500 saattaa mennä, mutta hmm en usko.

Jännittää todella paljon. Nään ensi kuussa ihmisen ketä en ole pariin kuukauteen nähnyt. Toivottavasti siihen mennessä olen laihtunut PALJON. Haluan että kun hän näkee minut hän sanoo kuinka paljon olen laihtunut. Hän on sanonut minulle pari "törkeää" heittoa painostani ennen joten haluan näyttää hänelle. Ja minä vielä näytän.

An imperfect body refects an imperfect person

Huh, painoa on pudonnut.

Vähän liiankin nopeasti. Hyvä kannustin toisaalta. Ihanaa nähdä nopeita tuloksia. Toivottavasti huomenna on taas pudonnut lisää. Ensimmäinen "tavoitteeni" on 65 kiloa sitten 60, 55, 50... Kohta jo ensimmäinen noista takana.

Pitää vaan yrittää salata tämä kaikki. Aina kun paino on tippunut haluaisin hyppiä ympäriinsä ja kiljua ilosta, mutta en voi. Kukaan ei saa tietää.

Pelottaa aika kun ystävät (ne jotka enää minua jaksavat) ja vanhemmat huomaavat. Jotain vanhemmat varmaankin epäilevät, eihän tämä ole ensimmäinen kerta.

Mutta jaksan uskotella heille, että söin töissä/kavereilla.

Saatan jopa viedä esim. likaisen lautasen huoneeseeni niin että äitini löytää sen ja luulee että olen syönyt.

Säälittävää.

Ja saan hirveitä raivonpurkauksia. Vanhemmat tonkivat huonettani jota vihaan yli kaiken. Siksi yleensä linnoittaudunkin sinne jotta he eivät pääse siellä tonkimaan tavaroitani.

Ja olen poistanut kaikki Thinspiration kuvani koneeltani viime paastojen/laihdutuksien jälkeen. Nyt haluan ne takaisin. Ei minä TARVITSEN ne takaisin. No eikun surffailemaan netissä ja etsimään uusia.

You cannot taste perfection, you can feel it

Kontrolli pitänyt.

En ole syönyt.

Eilinen kyllä ahdisti, koska meillä oli koulun päättäjäiset, joten oli pakko lähteä juomaan luokkalaisten kanssa ja alcohol = calories.

Mutta en ollut päivän aikana syönyt kuin yhden paketillisen nuudeleita, joten kun olin juonut joku 3 light siideriä minulle tuli huono olo ja kävin oksentamassa.

Puoliksi tahallani ja puoliksi vaan koska minulla oli huono olo.

Minulla ei ole bulimiaa ja vihaan oksentamista, mutta aina jos olen juomassa se on vaan niin helppoa.

Nyt en kyllä enää juo.

Tänään en ole vielä mitään syönyt, mutta kohta se aika koittaa.

On vaan niin vaikea mennä keittiöön etsimään ruokaa kun on nälkä.

Minulla on loputon lista asioista joitan en saa syödä.

Pitää varmaa kasata salaatti.

Haluaisin mennä keittiöön ja paahtaa vaaleaa paahtoleipää ja levittää sen päälle ison kasan VOITA.

En tee niin.

Eilenkin olin McDonaldsissa, paikassa jota eniten pelkään.

Rakastan mäkkäriruokaa. Tilasin kahvin, mustana.

Kun olen laihtunut "tarpeeksi" annan itselleni luvan syödä vähän jotain hyvää. Jotain mitä rakastan mutta en saa syödä. En vaan varmaankaan ikinä ole laihtunut tarpeeksi. Aina kun katson peiliin nään vain epätäydellisyyttä, läskiä. Kuvotan itseäni. Haluan sen päättyvän. Haluan olla kaunis.

Thin has a taste of its own

Päätä särkee ja vituttaa.
En oo enää vaan jaksanu kirjottaa tänne, en ole oikeastaan jaksanut tehdä mitään. Olen viimeiset pari kuukautta elänyt periaatteellä "Kaikki mikä saa pään sekasin on jees". Nyt voin kertoa että ei ole.
Kaveri juuri kertoi miten oli pudottanut 11 kiloa.
Kyseessä mies, joka oli ennen ns. normaali. ehkä vähän pyöreä.
No eipä ole enää.
Ja itse sain kuulla samaisen henkilön suusta : Uusista kuvistasi päätellen itse olet lihonut.
En ole.
Saman painoinen olen kuin ennenkin.
No läski mikä läski, ei siitä mihinkään pääse.
Nyt vaan hirveä raivo sitä henkilöä kohtaan joka noin sanoi. Näytän sille vielä. Seuraava kuva joka minusta tulee nettiin on saman lainen kuin tuo oikeanpuoleinen Nicole. Nyt minusta tuntuu tuolta vasemmanpuoleiselta. Onneksi en tänään ole syönyt vielä mitään. Juonut lasillisen mehua.
Olen vaan niin vihainen. Suurin osa vihasta keskittyy itseeni. Olen ollut liian lepsu itseäni kohtaan. Minulla ei ole järkeä elää, jos koko loppu elämäni on tälläistä...Kuuluuko elämän olla näin hankalaa?
Muille se on helppoa, ainakin siltä se vaikuttaa.
En saa edes ihmissuhteitani toimimaan. Edelliseen suhteeseeni olen panostanut paljon. Ja jos haluan saada sen jutun toimimaan, vaatii se järjettömän määrän lisää panostusta...En vaan tiedä onko minulla voimavaroja sellaiseen. Ehkä pitäisi antaa vain olla.
Ja siihen loppui tuo pakollinen ruikutus osuus.

If it tastes good it's trying to kill you.
Aina kun turhaudun asioihin Ana alkaa kasvaa pääni sisällä.
Ainakun stressaan Ana vaan voimistuu.
Ehkä on aika näyttää maailmalle mistä tämä Ana on tehty.
Ja saan viel sen minua läskiksi haukkunenn idiootin sulkemaan suunsa, tai minä en saa. Ana saa.

-10kg --->

One Of Us Is Gonna Die Young

Messevää. Olin aamulla ihan paniikissa koska luulin lihoneeni. Olin eilen risteilyllä ja laivalla söin jonkun järkyttävän kokoisen leivän, mutta tongin siitä nirso ilme kasvoillani juustot yms. pois ja väitin kaikille, että en tykkää juustosta. Kyllä minä juustosta tykkään, juuston kaloreista taas en. Sitten kävelin neljä tuntia ympäsi tallinnaa todella reippaasti kertaakaan esim. kahville pysähtymättä. Palasimme laivalle ja heikolla hetkellä ostin tax freesta karkkipussin. Söin siitä onneksi alle puolet ja kotona söin kaksi palaa paahtoleipää.

Jo illalla tuli epäonnistunut olo. Mutta vaaka näytti toisin mahtavat -100 grammaa! xD Parempi kuin lihominen tai +-0
Ja ihan hyvä että vauhti tuon laihtumisen kanssa on vähän hidastunut, ei tule säästöliekki niin helposti.

Sain eilen kirjastolta kirjeen. Varaamani kirjat ovat tulleet vihdoin!
En muista kirjojen nimiä, mutta kaikki kertovat anoreksiasta/ syömishäiriöistä. Käyn hakemassa ne tänään ja kun olen ne lukenut voin tänne kirjoitella olivatko lukemisen arvoisia vai eivät. Pitää illoiksi keksiä jotain tekemistä ettei hairahda syömään joten yritän lukea. Harmi vaan, että saan uudet lasini vasta kahden viikon päästä :/ Silmissä piilokarsastusta ja huono lähinäkö päätä särkee jos oikein innostuu lukemaan :D

One girl revolution

eli vähän päälle kaksi kiloa on pudonnut kahdessa päivässä. Tiedän itsekkin että vauhti on "liian nopea". Keho menee varmasti säästöliekille, mutta kun niin käy alan syömään hieman enemmän ja liikkumaan enemmän niin eiköhän se sillä korjaudu. En nytkään kyllä ole paastonnut. Tänäänkin kävin syömässä sushia. Söin sellaisen 10 kappaleen lajitelman. Se täyttää ja on vähärasvaista. Sellaiset 300 kaloria syönyt päivittäin. Ja paljon kahvia :D

Syön myös kalkkitabletteja(koska en oikeastaan käytä minkäänlaisia maitotuotteita), sellaisia vitamiininappeja (11 eri vitamiinia ja kivennäisaineita samassa tabletissa), kofitabseja (kofeiini nopeuttaa aineenvaihduntaa ja säästyn ylimääräisiltä kaloreilta mitä saisin jos joisin kahvia) ja jotain nappeja jotka väittävät polttavansa rasvaa. Noita viimeisiä ihan kokeilumielessä, en odota minkäänlaisia huiketa tuloksia :D
Enkä oikeastaan ole pahemmin urheillut, mitä nyt hyötyliikuntaa eli joku 60 minuuttia kävelyä päivässä esim. kirjastoon tai kauppaan.

Syön kyllä liian vähän. Käyn joka aamu vaa'alla ja aina pelottaa että olisin lihonut, vaikka tiedän että se ei ole mahdollista näillä syömisillä. Tänäänkin haluaisin syödä enemmän koska pelkään tuota säästöliekkiä, mutta saan hirveät syyllisyyskohtaukset ja paniikit aina kun syön jotain. Voisin vielä myöhemmin jonkun omenan ehkä kiskaista jos päänsisäinen ana antaa luvan...

The bitter end.

Oksetan itseäni, en voi katsoa itseäni peilistä. Olen lihava. Ällöttävä. En voi elää tämän painoisena. Olen lihonut ainakin 3 kiloa viime kuussa. Eli aika asettaa uusi tavoite. Ennen pääsiäistä haluan painaa alle 60 kiloa. MAtkaa on paljon, mutta olen päättäväisempi kuin koskaan.
Katsoin eilen subilta dokumentin pro-anoreksiasta. En tiedä miksi niitä näytetään. Eivät ne mielestäni auta ketään. Ne houkuttelevat nuoria ihmisiä pro-ana sivuille, koska dokumentti saa anoreksian näyttämään nopealta "laihdutuskuurilta". Muistan kuinka pari vuotta sitten anoreksiasta kertovan 4D dokumentin jälkeen suomi 24:sen anoreksiapalstan kävijämäärä kasvoi räjähdysmäisesti.
Nyt alkaa kova nälkäkuuri. Vesipullo mukana 24/7 ja mustaa kahvia. Viiltelyn olen lopettanut, ainakin haluan uskoa niin. Viimeksi viiltelin varmaan pari kuukautta sitten, taisi olla joululomalla. Sisäreisiin. Haluan, että se olisi ohi. En enää voi pitää bikineitä jalkojeni arpien takia. Nyt alan pitämään paino päiväkirjaa täällä. Peukut pystyyn.