Liian paljon kaunista kai hyvä kuolinsyy olis.

Tämä päivä mennyt aika läskiksi. Kirjaimmellisesti.Söin varmaan 500-1000 kaloria, en ole edes viitsinyt laskea...pelottaa liikaa.Kävin lääkärillä paniikkikohtauksieni takia, mutta ei siitäkään mitää hyötyä ollut.Sanoi vaan, että jos jatkuvat niin pitää mennä takaisinja kertoi keinoja joilla voin lievittää kohtauksia ja miten voin välttää niitä.Yhtä tyhjän kanssa.Eilen minulla meni lopullisesti hermot tähän paikkaan.Tämä kaupunki ja sen ihmiset tukehduttavat minut.Kun tulin yöllä kotiin pakkasin tavarani ja olin jo lähdössä lentokentälle.Jokin kuitenkin esti minua lähtemästä.En tiedä oliko se ajatus äidistäni itkemässä itsensä uneen joka ilta huolesta minua kohtaanvai ajatus että koulu jää kesken ja jos en saisikaan töitä sieltä, mihin ikinä olinkaan suuntaamassa.Laukut vieläkin pakattuina lattialla odottamassa päivää kun lähden.Jopa pomoni on huomannut, ettei kaikki ole kunnossa.En ikinä tuo omia asioitani töihin, vaan jätän ne kotiin odottamaan iltaan.Siitä on vaan tullut niin vaikeaa...Ennen niin iloisesta ja pirteästä tytöstä on jäljellä vain varjo.En ole puoliakaan siitä, mitä ennen olin ja se on vaan niin pohjattoman surullista...