maanantai 1. joulukuuta 2008

Let me be myself.

Palelee.
Kädet ihan jäässä.
Ystäväni nauroi minulle pari päivää sitten, kun näki minut istumassa sisällä lattialla
lapaset käsissä syömässä mandariinia.
Tietäisipä hän vain.
Jos kertoisin jollekkin tilanteestani hän vain varmaan luulisi
minun kerjäävän sääliä ja huomiota.
En kerjää.
Haluaisin vain kerran elämässäni tuntea itseni kauniiksi.Niin en voi tuntea ikinä tämän kokoisena.Alan vaan päivä päivältä enemmän työntää ihmisiä ympäriltäni.Minun ympärilläni on kuin muuri, jota kukaan ei ikinä pääse ylittämään.Kohta minulla ei varmaan ole enää ketää läheistä ystävää.Niiden tärkeyden huomaa kun tajuaa olevansa yksin...

Ei kommentteja: