Make me skin and bones.

Vihdoinkin takaisin kotona.

Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun on nähnyt kaikki ystävät viimeksi. Olen jouluna syönyt järjettömät määrät suklaata ja kaikkia mahdollisia jouluruokia, ehkä vaan hyvä että edes kerran vuodessa antaa itselleen luvan hellittää otetta hetkeksi. Se tuntuu pahalta, mutta ajattelen vain, että uuden vuoden jälkeen lähden taas pois 1,5 kuukaudeksi. Siellä minulla on runsaasti aikaa....laihtua.

Minulla on hirveä flunssa. Yskä, nuha, kurkkukipu. Ei hyvä. Huomenna pitäisi juhlia uuttavuotta, mutta en tiedä uskallaudunko ulos paleltumaan ja tulemaan vielä enemmän kipeäksi.

Onneksi en enää joulun jälkeen ole niinkään ahminut ylmääräistä. Olen enemmänkin vain nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Ja pääsen taas käymään kuntosalilla uudenvuoden jälkeen, koska minulla ei suomeen ole kuntosalikorttia. Ainut ongelma on, että kun lähdin takaisin suomeen en ehtinyt maksaa laskua, joka oli tullut kuntosalilta, joten toivotan että saan sen maksettua ilman ongelmia, vaikka se onkin myöhässä.

Vaikka en ole paljon ahminut tuntuu, että olen läskiläskiläskiläskiläski. Olen varmasti lihonut. En ole uskaltautunut vaa'alle pariin päivään, joten keräilen tässä rohkeutta...

Tässä puolentoista viikon aikana kun olen ollut kotona, olen huomannut että kaikki asiat joita vihasin asuessani täällä, eivät ole muuttuneet. Ihmiset eivät ole muuttuneet. En varmaan minäkään. Ja vaikka olisinkin en sitä näyttäisi kenellekkään....Enhän ole näyttänyt itsestäni mitään ennenkään. Vaikka tuntuu että olisi kuinka läheinen kavereiden kanssa, he eivät tiedä minusta mitään. Eivät syömishäiriöstäni, viiltelystäni, eivät mistään. Hyvä.

I wish I had a body to die for.

Tänään paljon tehtävää.

Pyykit, tiskit...kaikki tekemättä.

Tuntuu vaan, että ei jaksaisi millään aloittaa.

En saa nykyään enää mitään aikaiseksi,

istun vaan kotona ja tuijjottelen kattoon.

Nyt aijon ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa

siivoamaan.

Saisi edes jotain muuta ajateltavaa kuin syöminen/syömättä oleminen.

Tänään muuten mennyt taas ihan hyvin.

En päivällä ole syönyt, joten nyt illalla voin hyvällä omatunnolla syödä jotain.

Pelkään vaan, että keho menee taas säästöliekille.

Minulla ei ole vaakaa tällä hetkellä käytössä,

joten pakko vaan yrittää syödä mahdollisimman vähän, että en lihoisi. Siinä on taas riski, että syön liian vähän ja keho menee säästöliekille...En vaan sitä tiedä milloin niin käy.

Pääsen vaa'alle vasta kahden viikon päästä, joten pakko vaan sinnitellä.

Odotan vain että pääsen kotiin ja nään keverini uudestaan...

Jos he vielä ovat siellä minua odottamassa. Tuntuu että olen työntänyt kaikki hyvät ystävät luotani. Ja minkä takia? Typerän pakkomielteen.

En voi lähteä heidän kanssaan esimerkiksi mäkkäriin istumaan, koska pelkään että sorrun ostamaan jotain, joten on vain parempi istua kotona.

Myös kaikki mukavat pojat , jotka ovat ikinä minusta tykäänneet olen työntanyt väkisin pois elämästäni. Minulla ei vain ole aikaa sellaiseen.

I won't give up.

Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekkin!

Tänään pitäisi lähteä kaverin kanssa juhlistamaan itsenäisyyspäivää.

Kaikki muu siinä on ihan ok, mutta tottakai hän olettaa, että juon.

Yleensä minun juomiseni eivät pääty hyvin.

Joko oksennan koko yön(siis sormia kurkkuun) kun alkaa masentaa kun tulen kotiin kaikki kalorit jotka olen juonut,tai niin kuin viimeksi sairaalaan paniikkikohtauksen takia.Ei hyvä.'

Muuten ihan hyvä päivä ollut.

Kohtalaisen hyvin olen syönyt (varmaan 400 kaloria), joten voiton puolella ollaan.Pelottaa vaan se aika kun on aika mennä vaa'alle.

En halua, mutta minun on pakko.

pelkään lihoneeni tai laihtuneeni vain 2 kiloa tai jtn.

on minulla tässä vielä pari viikkoa aikaa painaa täysillä.

Myös nälän tunne alkaa kadota.En enää ole pahemmin nälkäinen.

Korkeintaan illalla juuri ennen nukkumaan menoa, mutta kun menen nukkumaanaamulla nälän tunne on taas kadonnut.

Se on hyvä.

Haluaisin, että kun menen takaisin suomeen kaverit huomaisivat eron.Se todistaisi, että muutosta on tapahtunut.

Itse en sitä enää huomaa.Viimeksi kun laihduin 8 kiloa näytin omasta mielestäni aivan samalta kuin ennenmutta kaikki kaverit huomasivat eron.

Nyt ajattelen, että kun olen laiha kaikki on paremmin...Mutta onkohan?

There might be more than you can see.

Tämä päivä on ollut kohtaialisen mukava.En ole saanut ihmeempiä ahmimiskohtauksia,joten kalorimäärä tältä päivältä on jossain 400 pintaan.

Olo kylläinen eikä kovinkaan väsynyt.Ainut huono puoli on, että lunta sataa enemmän kuin tarpeeksi, joten ulos en haluaisi raahautua.

Illaksikin on jotain tekemistä koska kaverini (uu aivan ihana poika) pyysi minut heillekatsomaan elokuvia.

Eli ei tarvitse kotona roikkua koko päivää yksinään.

Huomenna itsenäisyyspäivä eli yritän tässä askarrella suomen lippuja koristeeksi töihin, vaikka pomo ei siitä tykkäisikään :D Ja näin maininnaksi en siis tällä hetkellä asu suomessa.jouluna tulen siellä piipahtamaan ja takaisin suomeen muutan helmikuussa, lopullisesti.

Eli huomenna piinaan kaikkia paikallisia suomen kansallislaululla ja suomenlippu koristeillani ^^.

Ja löysin ne helmet jotka halusin (punaisia lasihelmiä), joten vasemmassa ranteessa komelee nytpunainen rannekoru.(niitä "näin tunnistat toisen anan" koruja. x)

Vaikka täällä tuskin kukaan edes tietää mitä sana anoreksia tarkoittaa

Olen koko nuoruuteni haaveillut yksin asumisesta.Hyvä puoli tässä on se, että vanhemmat eivät piinaa minua joka päivä(paitsi nillä joka päiväisillä puhelinsoitoilla),mutta ilman siskoa ja veljeä olo on välillä yksinäinen.On minulla kämppäkaveri (toinen suomalainen), mutta työvuoromme menevät kohtalaisen ristiin,joten emme nää kuin iltaisin.Olisipa huominen kuin tämä päivä, helppo ja kivuton :D

Liian paljon kaunista kai hyvä kuolinsyy olis.

Tämä päivä mennyt aika läskiksi. Kirjaimmellisesti.Söin varmaan 500-1000 kaloria, en ole edes viitsinyt laskea...pelottaa liikaa.Kävin lääkärillä paniikkikohtauksieni takia, mutta ei siitäkään mitää hyötyä ollut.Sanoi vaan, että jos jatkuvat niin pitää mennä takaisinja kertoi keinoja joilla voin lievittää kohtauksia ja miten voin välttää niitä.Yhtä tyhjän kanssa.Eilen minulla meni lopullisesti hermot tähän paikkaan.Tämä kaupunki ja sen ihmiset tukehduttavat minut.Kun tulin yöllä kotiin pakkasin tavarani ja olin jo lähdössä lentokentälle.Jokin kuitenkin esti minua lähtemästä.En tiedä oliko se ajatus äidistäni itkemässä itsensä uneen joka ilta huolesta minua kohtaanvai ajatus että koulu jää kesken ja jos en saisikaan töitä sieltä, mihin ikinä olinkaan suuntaamassa.Laukut vieläkin pakattuina lattialla odottamassa päivää kun lähden.Jopa pomoni on huomannut, ettei kaikki ole kunnossa.En ikinä tuo omia asioitani töihin, vaan jätän ne kotiin odottamaan iltaan.Siitä on vaan tullut niin vaikeaa...Ennen niin iloisesta ja pirteästä tytöstä on jäljellä vain varjo.En ole puoliakaan siitä, mitä ennen olin ja se on vaan niin pohjattoman surullista...

I feel like I'm slippin' away.

(Amy Winehouse, hän OLI niiin kaunis....)

387 kaloria.Se on tämän päivän lopputulos.Suurin osa siitä tulee aina leivästä, jota tykkään mussuttaa päivät pitkät (3 palaa tänään),mutta eipä sillä niin väliä, kunhan kalorit pysyvät alle 600.Eli nyt päätin, että yritän syödä enemmän kuin tuon 400 kaloria päivässä, koska pelkään kehonimenevän säästöliekille.Jos niin tapahtuu en sitä varmaan huomaisi, koska minulla ei tällä hetkellä ole vaakaa käytettävissäni.Seuraavan kerran pääsen puntarille tuossa vähän ennen jouluaattoa, joten vaa'an korvikkeeksi olen hankkinut oman "thinspiration paidan".Elikkä se on paita, joka on minulle yhden/kaksi kokoa liian pieni.Tiedän laihtuneeni jos sovitan sitä kolmen viikon päästä ja se on löysempi kuin mitä nyt(hyvä että tällä hetkellä mahtuu edes päälle).Odotan sitä päivää kun se on minulle liian iso.
Tällä hetkellä olo aika hyvä. Söin juuri jugurtin ja vähän leipää joten olo kohtalaisen hyvä.Ja vielä parempi kun mietin, että saisin tänään syödä vielä 200 kaloria, muttaen syö jos ei siltä illemmalla tunnu.
Kävin tänään kaupassa etsimässä punaisia helmiä, koska aion tehdä itselleni sellaisen"ana rannekorun". En löytänyt, mutta huomenna uusi yritys :D

It's hard not to belive in yourself.

Kävin tänään vaateostoksilla. Inhoan sitä.
En ikinä saa mitään ostettua, koska mielestäni näytän lihavalta kaikissa vaatteissa.
Ja sovituskopin peilit ovat pahimpia, niissä näytän kamalalta.
Tänään syömispaniikki alkoi jo aamulla.
Menin ytäväni kanssa "aamukahville".
Itse aina juon vihreää teetä, koska kahviloiden kahvit ovat kaikki tehty täysmaitoon (jota en "saa" juoda). Kupissa mustaa kahvia on noin 6,4 kaloria, kun taas vihreässä teessä on 0,4.
Minulle se 6 kaloriakin merkitsee paljon.
Päädyin valitettavasti myös syömään salaatin siellä kahvilassa (ystävän painostuksen alaisena).
Siinä oli tonnikalaa, kananmunaa, bulguria ja oliiveja.
Vaikka tilasin sen ilman fetaa ja kastiketta silti panikoin kaloreista.
Laskeskelin karkeasti, että siinä oli noin 351 kaloria...
Eli koko päivän saldo kerralla.
Tänän menen kyllä salille ja olen kävellyt koko päivän, mutta silti.
Taidanpa tästä lähteä keskustaan kävelemään...

Let me be myself.

Palelee.
Kädet ihan jäässä.
Ystäväni nauroi minulle pari päivää sitten, kun näki minut istumassa sisällä lattialla
lapaset käsissä syömässä mandariinia.
Tietäisipä hän vain.
Jos kertoisin jollekkin tilanteestani hän vain varmaan luulisi
minun kerjäävän sääliä ja huomiota.
En kerjää.
Haluaisin vain kerran elämässäni tuntea itseni kauniiksi.Niin en voi tuntea ikinä tämän kokoisena.Alan vaan päivä päivältä enemmän työntää ihmisiä ympäriltäni.Minun ympärilläni on kuin muuri, jota kukaan ei ikinä pääse ylittämään.Kohta minulla ei varmaan ole enää ketää läheistä ystävää.Niiden tärkeyden huomaa kun tajuaa olevansa yksin...

Panic.

Olen aina ollut todella kontrolli friikki.
Pelkään, että menetän kontrollin itseeni ja välillä muihinkin.
Eilen kun olin käymässä baarissa, olin varmaan epähuomiossa jättänyt lompakkoni baaritiskille,
ja joku baarimikoista oli sen siitä ottanut talteen.
Kun huomasin lompakkoni olevan kateissa juoksin ensin ympäri baaria etsien sitä, mutta turhaan.
Menin pihalle ja sanoin ovimiehelle, että hävitin lompakkoni.
Siinä vaiheessa olin jo hysteerinen.
Jouduin istumaan maassa pää polvien välissä, koska en saanut henkeä.
Ovimies löysi lompakkoni ja toi sen minulle, mutta oli jo liian myöhäistä.
Istuin maassa varmaan 20 minuuttia haukkoen henkeä.
Ovimies yritti kaikin tavoin auttaa minua, mutta ei pystynyt.
Lopulta jouduin sairaalaan, koska minulla oli todella paha paniikkikohtaus.
Edes sairaalassa minua ei kunnolla saatu rauhoittumaan, vasta ison annoksen rauhoittavia lääkkeitä jälkeen pystyin jotenkin puhumaan...
Nyt se tuli todistetuksi. Pelkään kontrollin menettämistä.

Sad songs say so much.

Taas tuntuu, että olen syönyt tänään liikaa.
Kaksi leipää. Ei siinä vielä mitään, mutta äsken heikkona hetkenä söin kaksi vohvelia kermavaahdolla :/
Huomenna masentaa.
Eilenkin tuli syötyä liikaa, mutta ainoa hyvä puoli siinä oli, että
huomasin heti kun söin "normaalia enemmän" kehoni ei kestänyt sitä.
Minulle tuli todella paha olo ja olisin varmaa oksentanut, mutta olin töissä, niin en voinut.
Pelkään että en ikinä pudota sitä tavoitteena olevaa 10 kiloa.
En kyllä tänään enää syö ja huomenna paastoan koko päivän.

Nothing tastes as good as thin feels.

Tuota lausetta hoen itselleni päivästä toiseen.
Joak päivä yritän syödä alle 200 kaloria ja voitte vain kuvitella miten tarkasti lasken jokaisen syömäni kalorin.
167.4
Se on tämän päivän saldo. Todennäköisesti olen syönyt vähemmän kuin tuon määrän, mutta tuppaan aina laskemaan hieman yläkanttiin...
Kiinteästä ruoasta olen yrittänyt päästä kokonaan. Yleensä juon vettä, light limuja ja teetä. Keittoja syön, mutta nekin pitää huuhtoa alas puolella litralla vettä.

Olen yrittänyt päästää irti anoreksiasta, mutta en vain pysty...jotenkin se on vaan lohduttava tieto että en ole yksin koska se on aina mukanani. Se on minun taakkani, taakka, jota kukaan muu kuin sen saman kokenut ei ymmärrä. Se saa minut tuntemaan syyllisyyttä jos olen nälkäinen ja syön nälkääni jotain. Se saa minut surulliseksi kun menen vaa'alle ja paino on noussut tai laskenut liian vähän. Se saa minut myös turhautuneeksi kun mietin että onko elämäni tälläistä kuolemaani asti?En varmaan ikinä tunne oloani täysin vapaaksi. On päiviä jolloin toivon vaan että kuolisin tähän mahdollisimman nopeasti ettei minun enää tarvitsisi miettiä syömistä, kaloreita ja painoa. Se on minusta niin pinnallista, mutta jotenkin maailman tärkein asia.

We're looking better boney .

Hei!
Tämä on ensimmäinen merkintäni tähän blogiin.
Pidin ennen plogiani live journalissa, mutta päätin siirtyä tänne.
Alkuun pieni "info" itsestäni:
Olen kärsinyt anoreksiasta niin kauan kuin muistan, tai jaksan muistaa.
Kaikki alkoi jo ala-asteella, kun joku päivä huomasin että olen isompi kuin muut.
Se oli aivan normaalia "lapsen pyöreyttä" ja olisi kasvun kanssa varmaankin hävinnyt, mutta se ei minulle riittänyt.
Harrastin balettia, joka teki asioista vielä vaikeampia.
Tunneilla minä ja muut tytöt vertailimme toisiamme ja osoittelimme lihavia kohtiamme muille.
Kaikki olimme varmaankin alipainoisia, todella pieniä.
En edes harkinnut että minulla on anoreksia ennen kuin täytin varmaankin 16, jota ennen olin jo parisen vuotta tuijjotellut peilistä tikunlaihaa vartaloani ja kironnut kuinka lihava olen.
Elin paastoten ja kuntoillen.
Vasta ylä asteen lopussa sain jonkinlaista järjestystä elämääni ja elinkin melkein pari vuotta kohtalaisen "normaalia" elämää.
Noin vuosi sitten taas kaikki alkoi lipsua käsistä ja tässä sitä ollaan.