Tuota lausetta hoen itselleni päivästä toiseen.
Joak päivä yritän syödä alle 200 kaloria ja voitte vain kuvitella miten tarkasti lasken jokaisen syömäni kalorin.
167.4
Se on tämän päivän saldo. Todennäköisesti olen syönyt vähemmän kuin tuon määrän, mutta tuppaan aina laskemaan hieman yläkanttiin...
Kiinteästä ruoasta olen yrittänyt päästä kokonaan. Yleensä juon vettä, light limuja ja teetä. Keittoja syön, mutta nekin pitää huuhtoa alas puolella litralla vettä.
Olen yrittänyt päästää irti anoreksiasta, mutta en vain pysty...jotenkin se on vaan lohduttava tieto että en ole yksin koska se on aina mukanani. Se on minun taakkani, taakka, jota kukaan muu kuin sen saman kokenut ei ymmärrä. Se saa minut tuntemaan syyllisyyttä jos olen nälkäinen ja syön nälkääni jotain. Se saa minut surulliseksi kun menen vaa'alle ja paino on noussut tai laskenut liian vähän. Se saa minut myös turhautuneeksi kun mietin että onko elämäni tälläistä kuolemaani asti?En varmaan ikinä tunne oloani täysin vapaaksi. On päiviä jolloin toivon vaan että kuolisin tähän mahdollisimman nopeasti ettei minun enää tarvitsisi miettiä syömistä, kaloreita ja painoa. Se on minusta niin pinnallista, mutta jotenkin maailman tärkein asia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti