Slow and sad, grown inside us

Tupakkaa, kahvia ja ananasta.
Tupakkaa, kahvia ja ananasta.
Tupakkaa, kahvia ja ananasta.
Mutta kukaan ei saa huomata.
Ei kukaan.
Aloin juuri seurustella, mikä vaikeuttaa asioita.
Poikaystävällä mahtava kroppa.
Minulla...vähemmän mahtava.
Se treenaa, käy salilla.
Minä en syö.
Mutta kukaan, varsinkaan hän ei saa sitä huomata.
Minun pitää yrittää olla iloinen, terve.
Vaikeaa, koska nykyään elämäni pyörii syömisen ja laihtumisen ympärillä. Tähän asti olen peitellyt syömättömyyttäni sanomalla: "Tuli jouluna syötyä tosi paljon, pakko päästä kesäkuntoon".
Viiden kilon päästä tuo ei enää toimi.
Vaikea salata asioita ihmiseltä josta oikeasti välittää. En halua satuttaa häntä omilla ongelmillani tai sotkea häntä niihin. Omatpahan ovat ongelmani.
No saapa nähdä kuinka kauan mene, ennen kuin hän huomaa.
Tai ennen kuin tämä sekoiluni pilaa tämänkin ihmissuhteeni.
Ostin vihdoin uusia vaatteita.
XS-kokoisia. Nyt ei ole ainakana varaa lihoa jos haluan niihin vielä mahtua.
Nyt jumppaa...