"When youre close to tears remember Some day itll all be over
One day were gonna get so high
And though its darker than december
Whats ahead is a different colour
One day were gonna get so high"
Tänään olen joutunut muistelemaan menneitä.
Ennen olin aina iloinen, ystävällinen ja kaikin puolin hauskaa seuraa.
Nyt kun katson mitä on jäljellä...
Olen aina tosi äksy, väsynyt ja kaikin puolin huonoa seuraa.
Ja kaikki asiat, mitä menneisyydessäni on tapahtunut.
Joskus tuntuu että enkö ole jo saanut omaa osaani surusta?
Ja näistä asioista on vaikea puhua kenellekkään.
Jopa vaikea kirjoittaa.
Siis pari vuotta sitten silloinen poikaystäväni yritti tappaa itsensä, minun ollessa paikalla.
Nykyään syyttää minua koko asiasta ja samalla vannoo rakkauttaan minulle.
Hän oli siis tuon tapahtuman jälkeen pari kuukautta koomassa ja nyt pikku hiljaa kuntoutunut, mutta minulle se henkilö jonka kanssa seurustelin ja josta todella välitin on kuollut.
Luulin ennen että olen erittäin vahva ja mikään ei voi satuttaa minua.
Mutta kun joutuu todistamaan selllaista tapahtumaa jonka minä näin.
Minä jouduin soittamaan hänelle ambulanssin.
Tunsin itseni vaan niin avuttomaksi koko tilanteessa.
Tunsin itseni vaan niin avuttomaksi koko tilanteessa.
Ja se tunne on jäänyt.
Yritän kontrolloida elämääni ruoan avulla.
Tänään tuli syötyä kunnolla ensimmäiseen kertaan pariin viikkoon.
Tuntuu että lihoin 100 kiloa.
Kaikki kaveritkin ovat kadonneet , joiden kanssa minulla oli joskus niiiin hauskaa.
Pari ystävää jäljellä, mutta eivät hekään varmaan loputtomasti sekoilujani jaksa katsella.
Haluaisin vaan joskus luovuttaa, antaa olla.
Ja se pelottaa minua.
En halua kuolla, mutta mitä minulla on täälläkään enää jäljellä?
