Do you know what it's like to feel ugly all the time?

Tuntuu etten enää voi taistella pääni ääniä vastaan. Aina kun syön tunnen mieletöntä syyllisyyttä, ihan niin kuin joku pääni sisällä huutaisi minulle: "Et ole tarpeeksi hyvä syömään, et ansaitse sitä!".
Pikku hiljaa alan itsekkin uskoa tuota ääntä.
En ole tarpeeksi hyvä, laiha, kaunis, mitään.
Pahinta on, että en pysty kertomaan siitä kenellekkään.
"Enää 15 kiloa ja olen onnellinen"

All of the guys will want you

Äh eilen en ajatellut ja söin.

En paljoa, ehkä 400 kaloria.

Sen jälkeen lähdin rulla luistelemaan sykemittarini kanssa ja kulutin 400 kaloria, jonka jälkeen lähdin vielä kaverilleni pyörällä.

En uskalla punnita itseäni pelkään että tuo vahinko syöminen lihotti minua ainakin 2 kiloa. Tiedän, että se ei ole mahdollista, mutta tuntuu siltä. Tänään en syö!

Tankkaan vaan kahvia, kahvia ja kahvia.

Minun pitää koko ajan kehittää itselleni tekemistä etten ala syömään. Eilen illalla aloin pitkästä aikaa päivittämään "thinspiration kansiotani". Leikkelen kaikista lehdistä esim. cosmoista yms. kuvia laihoista ihmisistä, liimailen niitä paperille ja laitan kansiooni. Jokaisesta kuvasta kirjoitan miksi tykkään juuri siitä kuvasta(esim. jalat tai solisluut). On sentään jotaäksikin illaksi riittää leikkelemistä. Minulla on nimittäin tonneittaín vanhoja lehtiä jotka pitää vielä selata läpi. Nyt vaatteet päälle ja ulos, ihana ilma.
LÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKILÄSKI

Hunger is your friend and it won't betray you like food

Kohta pitää syödä.
Olen tehnyt itselleni aikataulun, ennen kello kahta päivällä en saa syödä mitään. Kahvia ja teetä saan juoda. Kahden aikaan syön n. 100 kaloria. Päivällä saan juoda vaan kahvia (mustana ofc.), light limuja (joita yritän kyllä välttää), teetä ja vettä.
Illalla kello yhdeksän aikaan saan syödä noin 200 kaloria.
Hyvä puoli tässä järjestelyssä on, että yritän päivät olla pois kotoa, koska meillä on ruoka noin viiden aikaan eli vältyn siltä jos en vaan ole kotona. Kun illalla tulen kotiin niin voin syödä mitä itse haluan ilman muiden valvontaa. Eli kalorit pysyvät kurissa. Viikonloput vaan pelottavat, silloin olen joka tapauksessa ainakin yhdellä lämpimällä aterialla kotona. No liikuntaa liikuntaa.
Ja kello tulee nyt kaksi, joten suuntaan syömään vaikkapa hmm. tonnikalaa...

If you can name one reason to be fat, i'll name a million and one to be thin

Eilen alle 500 kaloria alle, Tänään alle 300.
Ihmiset kyselevät että enkö halua elää?
Miksi hankin itselleni tahallisesti sairauden johon voi kuolla?
Viimeksi kun psykologini kysyi nuo kysymykset vastasin kylmästi: "Mielummin kuolen kuin elän lihavana."
Voitte kuvitella miten hänen ilmeensä vääntyi.
Omani ei muuttunut. Tuijjotin rumaa taulua vastapäisellä seinällä.
Mutta se on totuus. Joskus tuntuu että kaikki kaatuu päälleni, mutta ollaanhan sitä jo tänne asti selvitty miksi luovuttaisin nyt?

People who eat are selfish and unrealistic

Paino harteiltani putosi.

Otin lopptilin töistä, eli ei enää ylimääräistä ruokaa.

Hankalaa olla syömättä kun on kokkina.

Vaikka ei mitään kunnolla söisikään niin kaikkea pitää

aina maistella. Ei enää koskaan.

Nyt kun olen taas tyhjän panttina voin omistaa

elämäni Analle. Voin surffailla kaikki päivät pro-anoreksia

sivuilla ja etsiä thinspiration kuvia.

Mahtava elämä.

Tänään olen juonut kahvia ja kohta menen keittämään lisää.

Aineenvaihdunta tökkii.

Ja sitten vielä pari tupakkaa niin nälkäkin katoaa.

Hassua että voi olla nälkä puoli kymmeneltä aamulla.

Toisaalta heräsin jo viidelta niin on tässä jo hetki oltu liikkeellä.

Ja eilen subilta tuli uusinta siitä pro-anoreksiasta.

nyt tuntuu että taas anoreksia palstoille tulee lisää nuoria nähtyään tuon dokumentin. Ainakin minua nuo dokumentit enemmän inspiroivat kuin "pelottavat" vaikka niissä yritetäänkin anoreksian vaaroista kertoa niin itse nään vain ne tytöt jotka näännyttävät itseään.

Tänään tavoite syödä alle 300 kaloria niin saan hyvän startin tähän viikkoon. Juhannus vaan pelottaa. En voi juoda alkoholia. Siiä on järjettömästi kaloreita. Eikä grilliruokaa minulle tänä kesänä kiitos!

Inner beauty is for fat people.

Does this hairspray make me look fat?

Ruoka, ruoka, ruoka, ruoka.

Elämä pyörii sen ympärillä.
No lähden ihan kohta ulos vähän kuntoilemaa.

Jos vaikka saisi pari kaloria poltettua.

Enkä eilen joutunut mummolaan syömään.

Lähdin taktisesti helsinkiin elokuviin.

Sinäänsä tuntuu pahalta, koska en isovanhempiani

kohinkaa usein nää, mutta tätä se teettää.

Tänäänkin evakoidun kotoa ennen kuin äiti tulee

että en joudu syömään.

Ei minulla ole edes nälkä.

Keitän kohta kahvia ja syön jotain "omista ruoistani".

Oikeastaan kaiki mitä syön on itse ostamaani.

Löysin esim. pari päivää sitten kasviskeittoja joissa on 20 kaloria

annoksessa eli aikas vähän. Kelpaa minulle.

Ja mielummin syön lämmintä ruokaa kuin jonkun omenan.

Ulkoilma kutsuu.

Do you know the way it feels

Vittu 400 grammaa. Luulin et paino ois pudonnu enemmän.

Ajattelin äsken syödä. Tein nuudeleita. Niissä oli vähän kaloreita ja olisi että olisin syönyt vaan ne tänään. Otin kaksi haarukallista, meinasin oksentaa ja heitin ne roskiin. Ei minulla ole nälkä.

Parempi vaan olla syömättä etten liho lisää.

Tänään illalla pitäisi mennä mummolaan kahville. Yritän olla menemättä koska mummola tarkoittaa pullaa, keksejä, kakkua yms. En voi mennä sinne ja olla syömättä koska jos en syö mummo varmaa tunkee herkut suuhuni. eli ei kiitos. Kävin taas eilen ihan huvin vuoksi suomi24:sen anoreksia keskustelu palstalla.

Se on kuivunut aika hyvin kokoon. Ei sinne oikein kukaan enää paljon mitään ole kirjoitellut, paria "Kuinka monta kaloria pitäisi syödä päivässä" lukuunottamatta. Siellä on ihanaa katsoa niitä "ana" tyttöjä jotka luulevat laihtuvansa jos syövät 1500 kaloria päivässä. Itse tällä hetkellä pysyn reilusta alle 500. No ehkä jos kuntoilee järkyttävän paljon tuo 1500 saattaa mennä, mutta hmm en usko.

Jännittää todella paljon. Nään ensi kuussa ihmisen ketä en ole pariin kuukauteen nähnyt. Toivottavasti siihen mennessä olen laihtunut PALJON. Haluan että kun hän näkee minut hän sanoo kuinka paljon olen laihtunut. Hän on sanonut minulle pari "törkeää" heittoa painostani ennen joten haluan näyttää hänelle. Ja minä vielä näytän.

An imperfect body refects an imperfect person

Huh, painoa on pudonnut.

Vähän liiankin nopeasti. Hyvä kannustin toisaalta. Ihanaa nähdä nopeita tuloksia. Toivottavasti huomenna on taas pudonnut lisää. Ensimmäinen "tavoitteeni" on 65 kiloa sitten 60, 55, 50... Kohta jo ensimmäinen noista takana.

Pitää vaan yrittää salata tämä kaikki. Aina kun paino on tippunut haluaisin hyppiä ympäriinsä ja kiljua ilosta, mutta en voi. Kukaan ei saa tietää.

Pelottaa aika kun ystävät (ne jotka enää minua jaksavat) ja vanhemmat huomaavat. Jotain vanhemmat varmaankin epäilevät, eihän tämä ole ensimmäinen kerta.

Mutta jaksan uskotella heille, että söin töissä/kavereilla.

Saatan jopa viedä esim. likaisen lautasen huoneeseeni niin että äitini löytää sen ja luulee että olen syönyt.

Säälittävää.

Ja saan hirveitä raivonpurkauksia. Vanhemmat tonkivat huonettani jota vihaan yli kaiken. Siksi yleensä linnoittaudunkin sinne jotta he eivät pääse siellä tonkimaan tavaroitani.

Ja olen poistanut kaikki Thinspiration kuvani koneeltani viime paastojen/laihdutuksien jälkeen. Nyt haluan ne takaisin. Ei minä TARVITSEN ne takaisin. No eikun surffailemaan netissä ja etsimään uusia.

You cannot taste perfection, you can feel it

Kontrolli pitänyt.

En ole syönyt.

Eilinen kyllä ahdisti, koska meillä oli koulun päättäjäiset, joten oli pakko lähteä juomaan luokkalaisten kanssa ja alcohol = calories.

Mutta en ollut päivän aikana syönyt kuin yhden paketillisen nuudeleita, joten kun olin juonut joku 3 light siideriä minulle tuli huono olo ja kävin oksentamassa.

Puoliksi tahallani ja puoliksi vaan koska minulla oli huono olo.

Minulla ei ole bulimiaa ja vihaan oksentamista, mutta aina jos olen juomassa se on vaan niin helppoa.

Nyt en kyllä enää juo.

Tänään en ole vielä mitään syönyt, mutta kohta se aika koittaa.

On vaan niin vaikea mennä keittiöön etsimään ruokaa kun on nälkä.

Minulla on loputon lista asioista joitan en saa syödä.

Pitää varmaa kasata salaatti.

Haluaisin mennä keittiöön ja paahtaa vaaleaa paahtoleipää ja levittää sen päälle ison kasan VOITA.

En tee niin.

Eilenkin olin McDonaldsissa, paikassa jota eniten pelkään.

Rakastan mäkkäriruokaa. Tilasin kahvin, mustana.

Kun olen laihtunut "tarpeeksi" annan itselleni luvan syödä vähän jotain hyvää. Jotain mitä rakastan mutta en saa syödä. En vaan varmaankaan ikinä ole laihtunut tarpeeksi. Aina kun katson peiliin nään vain epätäydellisyyttä, läskiä. Kuvotan itseäni. Haluan sen päättyvän. Haluan olla kaunis.

Thin has a taste of its own

Päätä särkee ja vituttaa.
En oo enää vaan jaksanu kirjottaa tänne, en ole oikeastaan jaksanut tehdä mitään. Olen viimeiset pari kuukautta elänyt periaatteellä "Kaikki mikä saa pään sekasin on jees". Nyt voin kertoa että ei ole.
Kaveri juuri kertoi miten oli pudottanut 11 kiloa.
Kyseessä mies, joka oli ennen ns. normaali. ehkä vähän pyöreä.
No eipä ole enää.
Ja itse sain kuulla samaisen henkilön suusta : Uusista kuvistasi päätellen itse olet lihonut.
En ole.
Saman painoinen olen kuin ennenkin.
No läski mikä läski, ei siitä mihinkään pääse.
Nyt vaan hirveä raivo sitä henkilöä kohtaan joka noin sanoi. Näytän sille vielä. Seuraava kuva joka minusta tulee nettiin on saman lainen kuin tuo oikeanpuoleinen Nicole. Nyt minusta tuntuu tuolta vasemmanpuoleiselta. Onneksi en tänään ole syönyt vielä mitään. Juonut lasillisen mehua.
Olen vaan niin vihainen. Suurin osa vihasta keskittyy itseeni. Olen ollut liian lepsu itseäni kohtaan. Minulla ei ole järkeä elää, jos koko loppu elämäni on tälläistä...Kuuluuko elämän olla näin hankalaa?
Muille se on helppoa, ainakin siltä se vaikuttaa.
En saa edes ihmissuhteitani toimimaan. Edelliseen suhteeseeni olen panostanut paljon. Ja jos haluan saada sen jutun toimimaan, vaatii se järjettömän määrän lisää panostusta...En vaan tiedä onko minulla voimavaroja sellaiseen. Ehkä pitäisi antaa vain olla.
Ja siihen loppui tuo pakollinen ruikutus osuus.

If it tastes good it's trying to kill you.
Aina kun turhaudun asioihin Ana alkaa kasvaa pääni sisällä.
Ainakun stressaan Ana vaan voimistuu.
Ehkä on aika näyttää maailmalle mistä tämä Ana on tehty.
Ja saan viel sen minua läskiksi haukkunenn idiootin sulkemaan suunsa, tai minä en saa. Ana saa.

-10kg --->