I eat too much to live and not enough to stay alive

Väsyttää...
Vuorokaudessa ei vain ole tarpeeksi tunteja, että saisin kaiken tehtyä.

Menen kouluun kahdeksasksi ja pääsen varttia ylo kolme.

Suoraan koulusta menen töihin joka alkaa varttia vaille neljä.

Kotona olen kymmenen aikaan illalla.

Sitten olisi vielä läksyt yms.

Travitsen vuorokauteen ainakin neljä tuntia lisää, kiitos.

Pahimmilta ahmimisilta vältytty, eli syön noin 400 kaloria päivässä.

Joskus kyllä tuntuu että juon enemmän kuin syön. Enkä siis tarkoita mitään coco cola zeroa vaan alkoholia.

Viikonloppuisin uppoaa helposti hirveä määrä ja normaalisti illan päätyttyä minut saa kantaa kotiin.

En tiedä miksi juon, ehkä haluan hetkeksi unohtaa elämäni.

Voi olla mahdollista.

Kun juon ihmiset tuntuvat siedettäviltä ja jopa minusta tulee siedettävä.

Hauska.

No tänä viikonloppuna jätän tequilat kaappiin ja lähden laskettelemaan!

Urheilu voittaa aina alkoholin.

Eli kaksi laskettelun täyteistä päivää tulossa.

Mutta torstaina lupauduin jo kaverin kanssa "parille".

Ihan niin kuin ikinä olisin juonut pari.

Ehkä enemmänkin parikymmentä...

If sadness is a color, than it’s blue just like your eyes

Mättö!
Sinkkuelämä ja 0,75 litran suklaavanukas purkki.

Onneksi söin siitä vain puolet, joten voin tuntea edes vähän itsekunnioitusta.

No, pakko keskittyä nykyiseen.

En voi koko loppu viikkoa itkeä sen vanukaspurkin perään.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Koulu ja työ ovat tällä hetkellä ehkä ainoat asiat, jotka pitävät pääni kasassa.

Yritän juuri tehdän äidinkielen yo-esseitä. Eli etsin netistä.

En sentään kopioi valmiita esseitä, vaan etsin vaan vinkkejä siitä mitä kannattaisi ottaa huomioon ja millaisia asioita voisi mistäkin aiheesta nostaa esiin.

Oma aiheeni on: "Mihin tarvitsemme Facebookia?"

Valitsin listasta helpoimmat. Ei jaksa äidinkieli motivoida.

Ja ulkonakaan ei ole enää kovin kylmä mikä on plussaa.

Kohta pääsen taas lenkkeilemään!
(itselläni aivan mitätön verenkierto jaloissa ja käsissä joten en oikein voi olle kylmässä ilman, että sormet ja varpaat muuttuvat sinisiksi vaikka olisi kahdet villasukat ja Ugit jalassa ja kahdet lapaset käsissä. Lenkkitossuista puhumattakaan!)

Ja ajattelin myös ostaa ensi kuusta alkaen salikortin Satsille.

Pakko päästä kunnolla taas treenaamaan kun puoli vuotta olen aika pitkälti vaan ollut.

En nyt tällä erää keksi enää muuta inisemisen aihetta, (paitsi tietysti ikuiset läski juttunu) joten jätän tämän nyt tähän. Ainiin ja WOW blokini on luettu yli 1800 kertaa. Kiitoksia kaikille teille jotka tätä ininääni jaksavat lueskella! :D

Slow and sad, grown inside us

Tupakkaa, kahvia ja ananasta.
Tupakkaa, kahvia ja ananasta.
Tupakkaa, kahvia ja ananasta.
Mutta kukaan ei saa huomata.
Ei kukaan.
Aloin juuri seurustella, mikä vaikeuttaa asioita.
Poikaystävällä mahtava kroppa.
Minulla...vähemmän mahtava.
Se treenaa, käy salilla.
Minä en syö.
Mutta kukaan, varsinkaan hän ei saa sitä huomata.
Minun pitää yrittää olla iloinen, terve.
Vaikeaa, koska nykyään elämäni pyörii syömisen ja laihtumisen ympärillä. Tähän asti olen peitellyt syömättömyyttäni sanomalla: "Tuli jouluna syötyä tosi paljon, pakko päästä kesäkuntoon".
Viiden kilon päästä tuo ei enää toimi.
Vaikea salata asioita ihmiseltä josta oikeasti välittää. En halua satuttaa häntä omilla ongelmillani tai sotkea häntä niihin. Omatpahan ovat ongelmani.
No saapa nähdä kuinka kauan mene, ennen kuin hän huomaa.
Tai ennen kuin tämä sekoiluni pilaa tämänkin ihmissuhteeni.
Ostin vihdoin uusia vaatteita.
XS-kokoisia. Nyt ei ole ainakana varaa lihoa jos haluan niihin vielä mahtua.
Nyt jumppaa...